Täällä sitä nyt sitten ollaan Dublinissa ja hyvin on alkanut oleskelu. Majapaikkani on hyvä ja ihmiset mukavia. Suurin syy ottaa tämä, oli juurikin mukavan tuntuinen nainen joka minulle kirjoitteli. Oikeaksi enkeliksi hän onkin paljastunut, ei jätä asukkejaan pulaan vaan paapoo ja pitää huolta.
Otin tämän majapaikan myös siitä syystä, että ateriat kuuluivat hintaan. Ajattelin, että pääsen tutustumaan kulttuuriin paremmin ja ikävä kyllä tottahan se on. Mistäs minä olisin voinut tietää, ettei ruokavalio olekaan mitä terveellisin.. Päiväni aloitan sokerisilla muroilla, rasvaisella maidolla ja imelällä vaalealla paahtoleivällä. Tee sentään on hyvää. Olen noudattanut ruokavaliossani tähän asti hyvin sokeritonta linjaa ja olen kieltäytynyt syömästä aamulla muruakaan sokeria, koska elimistöni ei siitä riemastu. Iltaruoaksi nautin täällä valtavan lautasen ruokaa, jossa on yleensä lisukkeena papuja tai herneitä. Peruna on kuulemma melkein jokapäiväinen herkku, joten siinä ei ole Suomeen mitään eroa. Onneksi ruoka on sentään hyvää.
Koska mukanani on vielä toveri H, olemme tepastelleet ja eksyneetkin ympäriinsä. Eksymällä pysymme hoikkina: 15 kilometrin marssi päivittäin alkaa jo tuntua jaloissa. Tajusin eilen ruuhkassa, että lopun bussimatkan sijaan pääsisimme taatusti nopeammin kun kävelisimme. Muistan tämän jatkossa, kun tuhannet kiukkuiset Irkut tööttäävät ja yrittävät pyrkiä liikenneympyrään. Niitä liikenneympyröitä, kaaria ja järjettömissä paikoissa olevia liikennevaloja sitten riittääkin riesaksi asti. Ilmeisesti Irkut rakastavat pyöreitä muotoja ja valoissa kykkimistä. Asuintoveri P kertoi, miten halpoja autot täällä ovat, hänen 98-mallinen pirssinsäkin oli ollut halpa kuin mikä. Mietin sitten vain, missä kunnossa koneisto on tällä "liikkeelle - stop -liikkeelle -stop" -tyylillä.. Yhtään alle vuoden 94 autoa ei ole vielä näkynyt, kaikki ovat järjestään 2000-luvulta. Miksiköhän?
Toinen asia, mitä Irkut tuntuvat rakastavan, ovat kolikot. Kaikkialle pitää maksaa kolikoilla ja vieläpä tasarahalla: busseihin, postimerkkiautomaatteihin ym. Vuokraemäntäni ihmetteli, miksei Suomessa ole pienimpiä sentin kolikoita. Kun hän läväytti lompakkonsa sisällön pöydälle ja se oli täpösen täynnä pikkiriikkisiä hiluja, joita hän ei kuulemma tarvitse, totesin että "Juuri tuosta syystä". Suomalaiset pitävät kortilla maksamisesta eivätkä kerää hiluja, koska me emme niitä tarvitse.
Jos joku kysyy, missä taivas on, niin minä löysin sen eilen. Se löytyy täältä ja sen nimi on Penneys. Kyseisen ketjun vaatteet ovat niin halpoja, että ihan itkettää. Ostin eilen paidan, jollaiset maksavat Suomessa ainakin 40 euroa. Minä maksoin 15. Farkut maksoivat n. 17 - 21 euroa ja muut housut samoin. Yhdet housut olikin ihan pakko ostaa jo. Todennäköisesti suuntaan tähän onnelaan uudelleen vielä harvinaisen pian..
Nyt onkin taas aika suunnata päivän tepasteluja kohti. Aloitan työt 5. päivä, joten tässä on vielä tovi aikaa tutustua paikkoihin ennen sitä.
Otin tämän majapaikan myös siitä syystä, että ateriat kuuluivat hintaan. Ajattelin, että pääsen tutustumaan kulttuuriin paremmin ja ikävä kyllä tottahan se on. Mistäs minä olisin voinut tietää, ettei ruokavalio olekaan mitä terveellisin.. Päiväni aloitan sokerisilla muroilla, rasvaisella maidolla ja imelällä vaalealla paahtoleivällä. Tee sentään on hyvää. Olen noudattanut ruokavaliossani tähän asti hyvin sokeritonta linjaa ja olen kieltäytynyt syömästä aamulla muruakaan sokeria, koska elimistöni ei siitä riemastu. Iltaruoaksi nautin täällä valtavan lautasen ruokaa, jossa on yleensä lisukkeena papuja tai herneitä. Peruna on kuulemma melkein jokapäiväinen herkku, joten siinä ei ole Suomeen mitään eroa. Onneksi ruoka on sentään hyvää.
Koska mukanani on vielä toveri H, olemme tepastelleet ja eksyneetkin ympäriinsä. Eksymällä pysymme hoikkina: 15 kilometrin marssi päivittäin alkaa jo tuntua jaloissa. Tajusin eilen ruuhkassa, että lopun bussimatkan sijaan pääsisimme taatusti nopeammin kun kävelisimme. Muistan tämän jatkossa, kun tuhannet kiukkuiset Irkut tööttäävät ja yrittävät pyrkiä liikenneympyrään. Niitä liikenneympyröitä, kaaria ja järjettömissä paikoissa olevia liikennevaloja sitten riittääkin riesaksi asti. Ilmeisesti Irkut rakastavat pyöreitä muotoja ja valoissa kykkimistä. Asuintoveri P kertoi, miten halpoja autot täällä ovat, hänen 98-mallinen pirssinsäkin oli ollut halpa kuin mikä. Mietin sitten vain, missä kunnossa koneisto on tällä "liikkeelle - stop -liikkeelle -stop" -tyylillä.. Yhtään alle vuoden 94 autoa ei ole vielä näkynyt, kaikki ovat järjestään 2000-luvulta. Miksiköhän?
Toinen asia, mitä Irkut tuntuvat rakastavan, ovat kolikot. Kaikkialle pitää maksaa kolikoilla ja vieläpä tasarahalla: busseihin, postimerkkiautomaatteihin ym. Vuokraemäntäni ihmetteli, miksei Suomessa ole pienimpiä sentin kolikoita. Kun hän läväytti lompakkonsa sisällön pöydälle ja se oli täpösen täynnä pikkiriikkisiä hiluja, joita hän ei kuulemma tarvitse, totesin että "Juuri tuosta syystä". Suomalaiset pitävät kortilla maksamisesta eivätkä kerää hiluja, koska me emme niitä tarvitse.
Jos joku kysyy, missä taivas on, niin minä löysin sen eilen. Se löytyy täältä ja sen nimi on Penneys. Kyseisen ketjun vaatteet ovat niin halpoja, että ihan itkettää. Ostin eilen paidan, jollaiset maksavat Suomessa ainakin 40 euroa. Minä maksoin 15. Farkut maksoivat n. 17 - 21 euroa ja muut housut samoin. Yhdet housut olikin ihan pakko ostaa jo. Todennäköisesti suuntaan tähän onnelaan uudelleen vielä harvinaisen pian..
Nyt onkin taas aika suunnata päivän tepasteluja kohti. Aloitan työt 5. päivä, joten tässä on vielä tovi aikaa tutustua paikkoihin ennen sitä.
Kiva blogi! Tosi hyvin oot kirjottanu, tuttuja juttuja itellekkin (oon au pairina ollu Irlannissa nyt 6kk) mutta en oo saanu julkista blogia aikaseks enkä tän paremmin osais asioita kertoa.
VastaaPoistaIhmettelin itekkin heti alkuaikoinani tota autohommaa, kun täällä katukuvassa näkyy enimmäkseen uusia autoja toisin kun Suomessa..kuulema siihen voi olla syynä se, että vanhojen autojen autovakuutus on niin kallis että parempi ostaa uusi ;o) Tai sitten irkut vaan tykkää ajella uusilla autoilla..mene ja tiedä.
Flunssalääkkeet on myös tullu tutuks ja välillä on oikein säikähtäny kun on erehtyny lukemaan niiden mahdollisista sivuvaikutuksista ja vaikutuksista yleensäkkin, mutta kun on flunssa niin täällä heti niitä tunnutaan tyrkyttävän. Ja onnea vaan tuolla linjalla, ettet aio lihoa! Saa olla aika hyvä itsekuri jos onnistuu, nimimerkillä 6kk ja 6kg...