Teellä siitä(kin) selvittiin

Lahjakkaimmillekin käy joskus näin. Ei vain ole huvittanut sitten mikään, varsinkaan kirjoittelu. Yleisfiilis on laskenut kuin lehmän häntä ja väsymystä pukannut. Kuten arvata saattaa, harjoittelupaikkani ei ole sieltä helpoimmasta päästä: päivästä toiseen painetaan itkulla ja naurulla. Jos jotain olen oppinut, niin olemaan kitisemättä pienistä ja arvostamaan sitä, että onpahan ainakin katto pään päällä jos ei muuta. Parhaita on ne hetket, kun joku asiakkaista taputtaa selkään ja ilmaisee jollain tavalla arvostavansa sitä, mitä minä teen. Mikään ei ole sen mukavampaa, kuin huomata että jollain menee hyvin ja aidosti iloita yhdessä siitä. Huumorilla pääsee pitkälle, mutta pahan päivän iskiessä ihmiset kyllä ymmärtävät, että tänään sitä ei naurata, jospa kupponen teetä helpottaisi oloa. Ja kyllä, kupposella teetä on maagisia ominaisuuksia. Pahinkin päivä paranee, kun saa kiertää kohmeiset käpälänsä suuren, lämpimän teekupposen ympärille ja siemailla sitä samalla, kun pohtii maailman menoa. Minulta kysyttiinkin tässä taannoin, että pitääkö netistä ongitut tiedot suomalaisista paikkansa: tykätäänkö me tosiaan pohdiskella asioita yksin ja hartaudella? Kyllä. Minä ainakin tykkään.

Yleisfiilistä on laskenut myös se, että asuintoveri paljastui pipipääksi. Ei ole mukavaa lymytä omassa kodissaan hämärimmässä nurkassa ja vältellä huonettaan kuin ruttoa. Ei kuuntele eikä suostu ymmärtämään, joten sotatantereeksihan koti lopulta muuttui. Tässä talossa meininki on ollut hyvinkin rentoa, mutta ne yksinkertaisimmatkin säännöt hulahtavat eräällä ohi korvien. Tiskit lojuvat pitkin pöytiä, omaa tiskivuoroa ei noudateta, vaatteet ilmestyvät sinne minne on kielletty laittamasta, viimeiset maidot on käytetty vaikka kaikille pitäisi riittää, kaikki lämmin vesi on kulutettu kykkimällä suihkussa tunnin ja ulko-ovi häröttää auki jokaisena aamuna. No, onneksi hermoni ovat pysyneet kasassa suhteellisen hyvin. Minä kuittaan vieraalla kielellä huudellut törkeydet (tutuista kirosanoista päätellen) naurulla ja hymyllä, mikä ilmeisesti ärsyttää entistä enemmän. Onneksi tätä kestää enää pari päivää, tilanne on sen verran pahasti tulehduksissa että taidan suosiolla tulla huomenissa useammankin pubin kautta kotiin. Ei ole mukavaa edes isäntäperheellä, kun heti aamusta kajahtaa vieraskielisiä kirosanoja hillitöntä vauhtia ja yksi täydestä sydämestä tuleva perisuomalainen "Perkele" sen taukoamattoman räpätyksen välissä.

Mutta eipä mussuteta ja murehdita turhia. Luntakin tuprutteli ja nassikoiden kanssa käytiin parit lumipallosodat. Koti-ikävähän siinä iski, mielessä kävi niin ruisleipä, sauna kuin suklaakin. Olen kuitenkin oppinut syömään lopultakin majoneesia ja riisivanukkaita. Tosin onko jotain mitä minä en söisi kun nälkä yllättää.. Kyllä nälkä porsaan aina kotiin ajaa ja vellikellon kutsun minä kuulen (tai paremminkin haistan) aina. Siskokullan opettama "UOKAA!!" kajahtaa ilmoille aina, kun ruoka ei olekaan kuudelta valmista. Siinä on sitten isäntäperhe helisemässä, kun levoton finski kiertää kehää keittiössä ja tekee ryöstöretkiä jääkaapille. Sitten kun se ape ilmestyy pöydälle (ja tahmaiset suomalaistassut ovat ensimmäisenä lautasen kimpussa), ei nurinasta ole tietoakaan. Vaikka joka päivä onkin perunaa eri muodoissa, se syödään kitisemättä ja kiitoksella. Niin ja se lumimyräkkä alkoi ärsyttää jo kahdessa päivässä. Vihreää sen olla pitää.

Musiikillinen maailmankaatsomukseni on myös laajentunut. Iloisen irkkumusan ja brittipopin lisäksi fanittelen nyt mm. Bob Marleyta, The Doorsia, The Curea ja sitä Lauri Tähkän kuuloista ranskalaisbändiä, jonka kappaleita kuuntelin kun asuintoveri M oli täällä yhä. Yhä useammin huomaan kyllä hyräileväni joka aamuiselta tai chi -tuokiolta tutuksi tullutta "rutiinikappaletta" ja että olo muuttuu heti kevyemmäksi kun niin teen. Mielen harmoniaa ja lihasten rentoutusta. Mikään ei voita sitä riemua, kun ensimmäisen kerran vedin sarjan läpi ilman suurempia mokia ja joku kuiskasi korvaan, että vedän muutamassa viikossa paremmin kuin jotkut vuodessa. Suosittelen jokaiselle kyseisen lajin testaamista, kyllä siinä kovimmankin kaverin mieli herkistyy kun raajat alkavat liikkua kauniisti lempeän musiikin soidessa.

Vaikka synkistelyä onkin siis ollut ilmassa ja parina päivänä tehnyt mieli pistää puoli kylää matalaksi, niin kyllä tässä silti plussan puolella ollaan. Tarpeeksi kun taapertaa ympäriinsä uusissa töppösissä ja mietiskelee, niin kyllä se siitä iloksi muuttuu. Elämääni täällä kuvastaa mainiosti Bob Marleyn I can see clearly now -kappale, joten antaa lyriikoiden puhua puolestaan.

"I can see clearly now, the rain is gone,
I can see all obstacles in my way
Gone are the dark clouds that had me blind'
It's gonna be a bright, bright
Sun-Shiny day

Oh yes I can make it now, the pain is gone
All of the bad feelings have disappeared
Here is the rainbow I've been prayin' for
It's gonna be a bright, bright
Sun-Shiny day

Look all around, there's nothin' but blue skies
Look straight ahead, nothin' but blue skies"